Sounditohtori testaa

HomeBrew Electronics, Inc, tai tutummin HBE on Phonexissa, Yhdysvalloissa sijaitseva efektipedaaleihin erikoistunut yhtiö, joka on tunnettu käsityönä valmistettavista korkealaatuisista tuotteistaan. Yhtiö todellakin tekee suurimman osan valmistusprosessista itse käsityönä, porauksia, pinnoitusta, juottamista ja asennusta myöten. Yhtiön erikoisuuksiin kuuluu myös custom-pedaalien valmistus. Asiakas voi yksilöidä pedaalinsa yksinkertaisella custom-värillä tai vaikka jollain neljästä elektroniikkamodifikaatiosta. HBE:n pedaaleille yhteisiä ominaisuuksia ovat mm. True Bypass -kytkentä, runkoon kiinnitetyt jakit (signaali- ja jännite), runkoon kiinnitetyt laadukkaat kyktimet ja potentiometrit, lujat metallirakenteet sekä laadukkaat komponentit ja kaapelointi. Lisäksi HBE tarjoaa vuoden takuun pedaalin sähköosille sekä elinikäisen takuun valmistusvirheiden varalle.

HBE Power Screamer w/Fat Boost

Useilla pedaalivalmistajilla on oma versionsa "siitä legendaarisesta vihreästä overdrive-pedaalista", joka sisälsi JRC4558-piirin. HBE ei tee tässä suhteessa poikkeusta. Pedaalin nimikin viittaa tuohon kuuluisaan vintage-säröön. HBE on lisännyt omaan versioonsa lisäominaisuuksia, joista testaamani pedaalin Fat Boost -toiminto on saatavilla Custom-lisänä. Fat Boost on itse asiassa "Boost boostin päällä", eli se syventää pedaalissa jo alunperin olevaa boost-toimintoa, joka aktivoituu omalla jalkakytkimellään. Boost tuo pedaalin saundiin Gain-säädön asetuksesta riippuen lisää säröä, äänenvoimakkuutta tai molempia (HBE ilmoittaa boostin tasoksi n. +10 db). Fat Boost lisää tähän matalia taajuuksia ja vielä entisestään säröä. Fat Boostin kytkin sijaitsee pedaalin vasemmassa sivussa, joten sitä saattaa pystyä käyttämään jopa kapealla kengänkärjellä… Boost-ominaisuudet lisäävät merkittävästi Power Screamerin käyttömahdollisuuksia.

Toinen merkittävä lisäominaisuus on kolmiasentoinen diodivalitsin, joka sijaitsee Gain- ja Level -säätöjen välissä. Kytkimen vasemmanpuolimmainen asento tarjoaa klassisen overdrive-saundin: napakka alapää ja selkeä, puhdas särö, joka sopii sekä komppaukseen että melodiasoittoon. Keskiasento lisää useimmissa tapauksissa äänenvoimakkuutta ja matalia taajuuksia huomattavasti. Myös kompressio lisääntyy, mutta vaikutus särön määrään riippuu pedaalin muista asetuksista. Joissain tapauksissa särö tuntuu jopa vähenevän, mutta se on kompression vaikutusta. Oikeanpuolimmainen asento tarjoaa erittäin kompressoidun ja lämpimän saundin, joka kuulostaa ja tuntuu pienen putkivahvistimen maksimipäätesäröltä. Tällä saundilla ei kompata, vaan se sopii melodiasoittoon tai efektiksi, joka saa hulvattomia ulottuvuuksia boost-toimintojen kera. Mikko Kosonen pitäisi tästä paljon!

Lisäominaisuuksien ohella pedaalista löytyy perinteinen Gain - Tone (alipäästösuodin) - Level -säätökolmikko joka on erittäin tuttu klassisista säröpedaaleista. Level-säätö pystyy jo yksinään säröttämään vahvistimen sisääntulon. Säädön tarjoaman boostin määrä riippuu Gain-säädön asetuksesta.

Power screamer tuottaa saundin jo silloin kun Gain-säätö on minimissään. Pedaali myös muokkaa saundia jo tässä vaiheessa, aivan kuten esikuvansa. Yksikelaisilla mikrofoneilla saundi kompressoituu hieman, ja Level-säädön unity gain löytyy Tone-säädöstä riippuen kello kahden ja kolmen väliltä. Boost tuo lisää äänenvoimakkuutta ja pienen roson, Fat Boost lisää vielä hieman pyöreyttä ja paksuutta. Humbucker-mikrofonit säröytyvät hieman jo tässä vaiheessa, ja niiden unity gain löytyy Tone-säädöstä riippuen kello kolmen ja neljän väliltä. Boost ja Fat Boost vaikuttavat huomattavasti sekä äänenvoimakkuuden että särön määrään, muuttamatta kuitenkaan pedaalin ominaissaundia. Diodikytkimen vaikutus on tällä Gain-asetuksella todella pieni.

Kun särö nostetaan kello yhdeksään, muuttuu pedaalin saundi ja käyttäytyminen huomattavasti. Yksikelamikrofonit tarjoavat klassisen blues-särön, ja unity gain löytyy jo kello kahdentoista tienoilla. Humbucker-mikrofonit tarjoavat jo Classic Rock -saundeja unity gainin ollessa kello yhden tienoilla. Boost ja Fat Boost vaikuttavat molemmilla mikrofonityypeillä lähinnä särön määrään, ei niinkään äänenvoimakkuuteen. Diodikytkimen vaikutus on jo tällä särön määrällä huomattava, joskin tuntuu siltä, että se puhdistaa saundia hieman ja lisää äänenvoimakkuutta, etenkin keskiasennossa.

Särön ollessa kello kahdessatoista yksikelamikrofonit tarjoavat lämmintä ja paksua Classic Rock/Blues Rock -säröä. Unity gain on asettunut kello kahteentoista. Humbuckerit aikaansaavat hieman lämpimämmän ja paksumman rock-särön. Boost ja Fat Boost eivät käytännössä vaikuta enää äänenvoimakkuuteen vaan tuovat mukanaan säröä ja paksuutta. Diodikytkimen vaikutus on todella suuri, ja Boost-toiminnot tehostavat sitä, etenkin yksikelamikrofoneilla. Keskiasennon suuri kompressio puhdistaa vieläkin saundia!

Kun Gain-säätö ylittää puolenvälin, muuttuu sen käyttäytyminen ja särön määrä ei lisäänny enää samassa suhteessa kuin puolivälin alapuolella. Särön ollessa kello kolmessa yksikelamikrofonit tuottavat ison rock-saundin ja humbuckereilla päästään jo klassisen hard rockin maailmaan. Diodikytkin vaikuttaa kuten aiemminkin, boost-toiminnot tuovat lisää säröä ja Fat Boost hienoista paksuutta. Särön maksimiasetuksillakaan saundi ei muutu merkittävästi, ainoastaan särön määrä lisääntyy hieman. Useimmat mikrofonityypit tuottavat tällä asetuksella 70- ja 80-lukujen hard rock-saundeja, joten on syytä mainita, että Power Screamer tuottaa jo ilman Boost-toimintoa enemmän säröä kuin perinteiset saman idean säröpedaalit. Boost ja Fat Boost vaikuttavat kuten aiemminkin, mutta tässä kohtaa täytyy erikseen mainita diodikytkimen oikeanpuoleisen asetuksen saundi boostin kanssa, joka on aivan hurmaava fuzzmainen efekti…

Power Screamer tarjoaa siis kaiken, mitä tämän tyypin pedaalilta voi odottaa, ja vielä enemmän. Diodikytkin ja boost-toiminnot tekevät pedaalista erittäin monipuolisen, mahdollistaen suuremmat säröt jopa puhtaan vahvistimen kanssa. Erityismaininta Boostin omasta jalkakytkimestä on myös paikallaan.

HBE Skull Crusher

Skull Crusher on shred-kitaristi Gary Hoey:n nimikkopedaali. Hoeyn tarkoituksena oli saada yksinkertainen ja tehokas pedaali joka toimii joko itsenäisenä särönä, boost-särönä särötetyn vahvistimen tai toisen säröpedaalin kanssa tai puhtaana boostina. Hoey itse asiassa käyttää pedaaliaan Power Screamerin kanssa. Pedaalista löytyy kaksi säätöä, Gain ja Level. Yksinkertainen on kaunista.

Skull Crusheria voi käyttää myös ilman Gain-säätöä, jolloin se toimii puhtaana boost-efektinä. Pedaali ei todellakaan muuta äänenväriä ollenkaan, vaan tarjoaa ainoastaan lisää (tai vähemmän) äänenvoimakkuutta. Level-säädön unity gain on särön minimiasetuksella kello yhdessätoista, joten boostia löytyy vähintäänkin riittävästi. Kun Gain-säätö nostetaan kello yhdeksään, saundi paksuuntuu ja kompressoituu jo hieman, mutta äänenväri ei muutu. Humbuckerit antavat jo pientä rosoa saundiin, ja unity gain laskee puolen yhdentoista tienoille.

Kun särö nostetaan puoleenväliin, alkavat yksikelamikrofonitkin säröytymään bluesmaisesti. Humbuckerit tuottavat jo paksumpaa blues-säröä. Särön luonne on kirkas ja selkeä. Unity gain laskee edelleen, nyt se on kello yhdeksän tienoilla joten boostissa löytyy! Kun särö nostetaan kello kolmeen, saa se kevyitä fuzzmaisia sävyjä. Saundi on edelleen kirkas ja humbuckereilla huomataan aivan hienoinen bassotaajuuksien leikkaus. Unity gain on laskenut kello kahdeksan ja puoli yhdeksän välille, mikrofonityypistä riippuen.

Kun särö nostetaan maksimiin, käyttätyy pedaali kuten aiemminkin, mutta särön määrä kasvaa ja siihen tulee mukaan hieman nasaaliutta. Pedaalin maksimisärö toimiikin parhaiten joko efektimäisessä käytössä tai yhdessä toisen, lämpimän särön kanssa.

HBE Skull Crusher on suositeltava hankinta soittajalle, joka tarvitsee boostia tai lisäsäröä olemassaolevan särön tueksi (tai molempia!).

Tässä muutama esimerkki yhteiskäytöstä HBE Power Screamerin kanssa:

Skull Crusher on hyvä asettaa signaalitiessä ennen Power Screameria, joskin mikään ei estä kokeilemasta toisinkin päin, varsinkin jos käyttää Skull Crusheria puhtaana boostina. Saundin säätäminen kannattaa aloittaa Power Screamerista, eli perussaundi siitä ja bonukset Skull Crusherista… On hyvä muistaa myös tarkastaa pedaalien äänenvoimakkuudet suhteessa puhtaaseen saundiin sekä yhdessä että erikseen, jotta halutut äänenvoimakkuudet/boostit saadaan aikaan. Pedaalien yhdistelmä antaa hulppeat 5 eri säröastetta sekä vielä Screamerin Fat Boost- ja diodikytkinoptiot!

Ensimmäisessä saundikokeilussani Power Screamerin Gain oli kello yhdeksässä ja Level unity gainissa eli kello yhdessä. Tone-säätö oli kello yhdeksässä. Skull Crusherin Gain-säädön vaikutus alkoi kuulua kello puolen yhdentoista tienoilla. Nostettuani Crusherin Level-säädön kello yhdeksään saundiin tuli lisää paksuutta ja säröä. Screamerin Boost-toiminnot toimivat tämän päälle erittäin hyvin, antaen paksun rock/hard rock -soolosaundin. On hyvä muistaa, että boostin voi tehdä myös Crusherin Level-säädöllä (Gain kello yhdeksässä tai vähemmän), jolloin säätö lisää säröä ja vain vähän äänenvoimakkuutta koska Screamerin sisääntulo säröttyy ja kompressoituu. Särön luonne on tällöin hieman erilainen.

Toisessa kokeilussani Power Screamerin Gain oli kello kahdessatoista ja Level tutusti unity gainissa. Tone-säätö oli edelleen kello yhdeksässä. Skull Crusherin Gain-säädön vaikutus alkoi kuulua jo kello kymmenen tienoilla. Nostettuani Crusherin Gain-säädön yhteentoista ja Level-säädön kello kymmeneen, saundiin tuli tuttua paksuutta ja säröä. Screamerin Boost-toiminnot toimivat myös tämän päälle erittäin hyvin, ja huomasinkin soittelevani Ozzyn klassikkoriffejä. Crusherin Level-säädöllä tehtävä boost toimii myös tässä tapauksessa, jolloin säätö lisää edelleen säröä ja vain vähän äänenvoimakkuutta. Suosittelen kokeilemaan Screamerin diodikytkimen oikeanpuoleista asetusta Crusherilla ja Screamerin Boostilla. Saundi kuulostaa siltä kuin jotain olisi rikki...

Itselleni parhaat Skull Crusherin säädöt olivat muuten Gain kello yhdeksässä ja Level kello yhdessä.

Blackstar-tuotemerkki näki päivänvalon kun pitkäaikaiset englantilaiset vahvistinsuunnittelijat Ian Robinson ja Bruce Keir päättivät toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja luoda oman vahvistinlinjansa. Tämä linja perustuisi heidän omiin, alkuperäisiin ideoihinsa, jotka yhdistettäisiin perinteiseen putkivahvistinteknologiaan. Uusi yhtiö sai virallisen lähtölaukauksensa Frankfurtin MusikMesse -messuilla vuonna 2007. Tällöin he esittelivät ensimmäisen tuotteensa, joka oli HT-Dual -säröpedaali. Tässä pedaalissa esiteltiin mm. Blackstarin patentoima ISF-äänenvärisäätö (Infinite Shape Feature), jolla on mahdollista saavuttaa hyvin laaja skaala erilaisia saundivaihtoehtoja.

Pian tämän jälkeen Blackstar julkaisi käsinjuotetut Artisan-sarjan vahvistimet, jotka ovat Blackstarin vastaus markkinoilla oleville kalliille "boutique" -vahvistimille. Yhtiön seuraava siirto oli julkaista 5-wattinen putkivahvistin. Idea tähän oli tullut alunperin Blackstarin japanin jakelijalta, ja se osoittautui hyväksi siirroksi. HT-5 näki päivänvalon ja on edelleen Blackstarin myydyin vahvistin. Kuten HT-Dual -pedaalissa, ISF-säätö osoittautui erittäin tärkeäksi tekijäksi vahvistimen menestykselle auttaen soittajia löytämään oman "sweet spotinsa" vahvistimen saundissa. Myöhemmin Blackstar julkaisi vielä 1-wattisen HT-1 -vahvistimen, joka perustui luonnollisesti HT-5:een.

HT-5

Blackstar HT-5 on siis 2-kanavainen 5-wattinen putkivahvistin, jossa kanavanvaihto tapahtuu joko vahvistimen etupaneelista tai jalkakytkimellä. Vahvistin pitää sisällään etuasteen ECC83-kaksoistriodin lisäksi pääteasteen 12bh7-kaksoistriodin. Tämän lisäksi vahvistimessa käytetään op amp -osioita, joilla mahdollistetaan suuremmat särömäärät. Perinteisissä matalatehoisissa putkivahvistimissa käytetty yhden EL84-putken pääteaste aikaansaa hyvin sotkuisen äänikuvan suuremmilla säröillä, joskin se sopii puhtaille saundeille ja bluesiin. HT-5:n saundi pysyy selkeänä ja dynaamisena kautta säröskaalan ja mahdollistaa vahvistimen käytön kaikilla musiikkityyleillä.

Blackstarin patentoima ISF-säätö käyttää hyväkseen klassisten putkivahvistinmallien sävysäätöjen samankaltaisuutta. Piirit ovat käytännössä samanlaisia, ainoastaan komponenttien arvot vaihtelevat ja näin ollen aiheuttavat vahvistinten sävysäätöjen väliset saundierot. ISF-säätö "mallintaa" näitä komponenttien arvojen aiheuttamia saundieroja ja mahdollistaa portaattoman liikkumisen niiden välillä, jolloin päästään kiinni saundeihin jotka ovat hyvinkin uniikkeja. Tässä onkin yksi Blackstarin perusfilosofioista: Soittajan ei tarvitse enää valita sitä saundia, joka on lähimpänä "oikeaa", vaan hän saa mahdollisuuden löytää "juuri sen oikean" saundin. Blackstar testautti ISF-säätöä aikanaan ryhmällä ammattikitaristeja selvittääkseen säädön toimivuuden. Soittajat pitivät kautta linjan säätöä erittäin helppokäyttöisenä. Lisäksi jokaisen soittajan suosikkiasetus oli erilainen! Blackstar suosittelee aloittamaan vahvistimen säätämisen siten, että sekä ISF että muut sävysäädöt ovat "kello 12:00". Tämän jälkeen käytetään "normaaleja" sävysäätöjä ja etsitään haluttu saundi. Lopuksi säädetään ISF. On hyvä muistaa, että keskialueen säätö vaikuttaa ISF-säädön tehoon kääntäen verrannollisesti.

Clean-kanava

HT-5:n puhdas kanava jakaa sävysäädöt ja ISF-säädön särökanavan kanssa. Tämän lisäksi puhtaalla kanavalla on oma Volume-säätönsä ja käytännössä toimii myös "Gain"-tyyppisenä säätönä.

Kun Volume nostetaan "kello yhdeksään", tuottaa HT-5 puhtaan ja kuulaan saundin. Single coil -mikrofonit ovat täysin puhtaita, mutta tallahumbucker "murahtaa" kovaa soittaessa. ISF reagoi kevyesti: minimiasetuksella saundi on kirkkaampi ja kuulaampi, sisältäen enemmän preesensiä. Maksimiasetuksella saundissa on enemmän middleä ja tummempi yleissävy. Sävysäädöt ovat tehokkaat mutta eivät lyö yli. Volumen ollessa "kello kahdessatoista" saundi tukevoituu. Single coil -mikrofonit pysyvät edelleen puhtaina, mutta saundiin tulee perinteistä Brittihenkistä runkoa. Humbuckermikrofoneilla päästään blues/crunch -maailmaan, joskin yksittäiset sävelet eivät kuulosta vielä säröisiltä. Vahvistin reagoi hyvin kitaran äänenvoimakkuussäätöön ohentamalla ja puhdistamalla saundia. ISF ja sävysäädöt toimivat kuten aiemmin, mutta suuremmalla skaalalla.

Volumen ylittäessä "kello kahden", ylittyy myös selkeän päätesärön kynnys. "Kello kolmessa" saundi on jo todella iso crunch ja melko kovaääninen. Tässä kohtaa huomaa, kuinka hyvin vahvistin liikuttaa ilmaa ja dynamiikkaa riittää. Sekä single coil -, että humbuckermikrofonit säröytyvät kauniisti ja siistiytyvät kitaran äänenvoimakkuussäädön avulla. Single coil mikrofoneilla saundi on voimakas blues-särö (SRV…) ja humbuckereilla tapailee AC/DC:n ja Free:n klassikkoriffejä. ISF tuo maksimiasetuksella jo hieman laatikkomaisuutta, jota voi kuitenkin kompensoida middle-säädöllä. Sävysäädöt toimivat edelleen kautta linjan. Maksimivolumella saundi on iso, lämmin ja paksu. Kitaran oma äänenvoimakkuussäätö toimii edelleen hyvin ja single coil -mikrofoneillakin saadaan iso classic rock -saundi. Sävysäädöt ja ISF ovat nyt tehokkaimmillaan, mitä on vaikea uskoa kun volume on "tapissa"! Ja tämä on vasta puhdas kanava…

Overdrive-kanava

Overdrive-kanavassa on luonnollisesti erilliset Gain- ja Volumesäädöt. Gain-säädön ollessa minimissään vahvistin ei tuota mitään ääntä, joten Gain-säädön tulee olla aina hieman auki. Gain-säädön ollessa "kello yhdeksässä" saundi on siellä mihin puhdas kanava lopetti, eli rock crunch -maailmassa. Kanavan luonteessa on hieman enemmän preesensiä kuin puhtaassa kanavassa. ISF ja sävysäädöt toimivat edelleen johdonmukaisesti. Volumesäätö toimii selkeästi: Mitä kovemmalla vahvistin on, sitä paremmalta se kuulostaa! Gain-säädön ollessa puolessavälissä saavutaan hyvinkin brittiläiseen hard rock crunch -saundiin. Kitaran oma äänenvoimakkuussäätö puhdistaa saundia edelleen tehokkaasti. ISF:n skaala kasvaa, etenkin maksimiasetuksilla. Minimiasetuksilla saundi on "tiukempi" ja napakampi, sopien paremmin komppaukseen. Maksimiasetuksilla saundi muuttuu paksummaksi ja "löystyy" hyvällä tavalla, sopien melodiasoittoon.

Gain-säädön ylittäessä "kello kaksi" tullaan jo distortion-alueelle. Gainin ollessa "kello kolmessa" vahvistin tuottaa maukkaita classic metal -saundeja: Iron Maiden, Judas Priest, Metallica yms. Kitaran oma äänenvoimakkuussäätö toimii nyt rajoitetummin johtuen päätekompressiosta varsinkin suurella volume-säädöllä. Saundin yleissävy on perinnetietoinen, ei äärimmäisen moderni. ISF toimii edelleen mallikkaasti, kuten myös sävysäädöt. Molempien ääriasentoja kannattaa tosin käyttää varauksella. Lujaa soittaessa bassoja voi hieman leikata. Gain-säädön ollessa maksimissaan saundi pysyy samanlaisena, ainoastaan särön määrä lisääntyy. Tälläkin asetuksella saundi on erittäin käyttökelpoinen eikä tunnu yliampuvalta.

HT-5 on erinomainen vahvistin studio- ja kotikäyttöön sekä harjoitusvahvistimeksi. Kotikäytössä maksimiäänenvoimakkuus on liian kova, mutta studiossa siitä on paljon hyötyä. Bändikäytössä ja keikoilla vahvistimen teho saattaa jäädä liian pieneksi, etenkin jos tarvitaan myös puhdasta saundia. Tällöin esim. Blackstar HT-Studio 20 voi olla soveliaampi valinta. Pienillä lavavoimakkuuksilla (esim. Jazz-keikat) vahvistin on elementissään.

HT-5:a löytyy sekä combona että nuppina. Ministack -optiossa nupin mukana tulee 2 kappaletta 1x12-kaappeja. Vahvistimeen saa myös digitaalisen reverbin lisäoptiona (nupissa vakio). Lisäksi combolle löytyy 1x10 -lisäkaappi. Combossa on 2 kaiutinulostuloa (8 ja 16 ohm). Combosta löytyy myös kaiutinemuloitu ulostulo kuulokekäyttöä tai linjasoittoa varten. Ulostulossa on 2 eri sävyvaihtoehtoa, 1x12 ja 4x12. Tämän lisäksi HT-5 sisältää sekä linja- että instrumenttitasolla toimivan sarjaefektilenkin. Kokonaisuuden kruunaa se, että comboversio vahvistimesta painaa vain 11.5 kiloa, jolloin sitä on helppo kuljettaa vaikka kantamalla…

HT-1

HT-1 on saundiltaan ja monilta ominaisuuksiltaan hyvin samanlainen kuin HT-5. Vahvistusosiossa erona on tehon (1w) lisäksi päätteessä käytetty ECC82-kaksoistriodi. HT-1:n etuaste ei sisällä erillistä bass-middle-treble -äänenvärisäätöpiiriä. Saundi muokataan yksinomaan ISF-säädöllä. HT-1 sisältää HT-5:n tavoin kaiutinemuloidun ulostulon. Efektilenkki on vaihdettu mp3/line input -sisääntuloon, johon voi kytkeä esim. mp3-soittimen tai muun lisälaitteen. HT-1 onkin suunniteltu erityisesti koti-, harjoittelu- ja lämmittelykäyttöön. Ozzy Osbournen kitaristi Gus G käyttää juuri tätä vahvistinta lämmitellessään ennen keikkaa.

HT-1 sisältää myös lisäkaiutinulostulon (8 ohm) joka kytkee vahvistimen sisäisen kaiuttimen pois päältä. Vahvistinta saa myös kaikuoptiolla ja nuppina. Nupille löytyy lisävarusteena erittäin näppärä 4x8 -kaappi. On huomioitavaa, että comboversion paino on vain 6 kiloa!

Clean-kanava

HT-1:n puhdas kanava eroaa HT-5:n puhtaasta kanavasta siten, että siitä löytyy erilliset Gain- ja Volume-säädöt. Säädöt ovat yhteiset molemmille kanaville. Tämä auttaa sopivan särö/äänenvoimakkuus-suhteen löytämisessä esim. kotona soittaessa. Gain-säädön ollessa minimissään vahvistin ei tuota mitään ääntä (tämä pätee molempiin kanaviin). Gain-säädön ollessa "kello yhdeksässä" saundi on täysin puhdas, kuulas ja ohuehko sekä single coil -että humbuckermikrofoneilla. ISF toimii kuten HT-5:ssa. Volume-säädön voi huoletta nostaa maksimiin jopa kotona soittaessa. Tämä asetus tuo saundiin erittäin hyvää kompressiota, runkoa ja syvyyttä. Suosittelen!

Gain-säädön ollessa puolessavälissä single coil -mikrofonien saundi on edelleen puhdas mutta tukevampi. Humbucker-mikrofonit murahtavat hieman kovaa soittaessa. Kitaran oma äänenvoimakkuussäätö puhdistaa ja ohentaa saundia mallikkaasti. ISF-säädön skaala kasvaa, kuten HT-5:ssa. Volume-säädön maksimiasetus toimii hyvin, mutta on jo liian kovaääninen esim. kerrostalosoittoon. Jopa single coil -mikrofonit säröytyvät hieman tällä asetuksella. Clean-kanava antaa crunch-saundin gain-säädön ollessa "kello kahden" tienoilla, riippuen mikrofonityypistä. "Kello kolmen" Gain-asetus aikaansaa crunch-saundin mikrofonityypistä riippumatta. Kitaran äänenvoimakkuussäätö on edelleen tehokas, ja ISF-säätö tuo maksimiasetuksella HT-5:sta tuttua paksua laatikkomaisuutta. Volumen maksimiasetus on jo erittäin kovaääninen kotikäyttöön, mutta kuulostaa ja tuntuu erittäin hyvältä.

Gain-säädön maksimiasetus antaa hienon rock crunch -saundin, jota kitaran oma äänenvoimakkuussäätö kykenee puhdistamaan hyvin. ISF on nyt tehokkaimmillaan. Oman saundin löytäminen on helppoa. Kuten aiemminkin, mitä korkeampi volume, sitä parempi saundi… Maksimivolumella päästään jo lähelle hard rock -saundeja.

Overdrive-kanava

Overdrive kanavaa jatkaa HT-5:n tavoin siitä, mihin Clean-kanava lopetti. Gain-säädön ollessa "kello yhdeksässä" pelin henki on blues/rock crunch. ISF-säädön toiminta on johdonmukaista. Ääriasetuksetkin ovat toimivia. Gainin saavuttaessa säädön puolenvälin saundi on hyvin samankaltainen kuin HT-5 samoilla säröasetuksilla. Saundi tuo mieleen klassisten Brittivahvistimien saundin. Volume-säädön maksimiasetus tuo paljon potkua ja hyvää päätekompressiota. ISF-säädön skaala kasvaa etenkin yli puolenvälin säädöillä.

Distortion-kynnys ylittyy kitaran mikrofonityypistä riippuen viimeistään "kello kahdessa". Gain-säädön ollessa "kello kolmessa" ollaan 80-luvun hevitunnelmissa. Kitaran oma äänenvoimakkuussäätö puhdistaa saundia enää hieman, etenkin Volumen maksimiasetuksella. Myös särökanavassa tämä asetus on jo liian kovaääninen useimpiin kotisoittotilanteisiin. ISF-säädön minimiasetus toimii humbucker-mikrofoneilla hienosti, maksimiasetus on hieman laatikkomainen. Single coil -mikrofoneilla ääriasetuksia kannattaa käyttää harkiten. Gain-säädön ollessa maksimissaan saundiin tulee lisää säröä, mutta luonne ja käyttäytyminen pysyvät samana.

Blackstar HT-1 on erittäin onnistunut "pienitehoinen versio" HT-5:sta. ISF-säätö riittää toimittamaan äänenvärisäätöjen virkaa yksinäänkin mainiosti. Vahvistin aikaansaa erittäin tukevan ja ison saundin jopa hillityillä kerrostaloäänenvoimakkuuksilla, joskin suuremmilla Gain-säädön asetuksilla maksimivolume on jo todella kovaääninen kotisoittoon.

Ai niin, mikä on Saunditohtorin suosikkiasetus ISF-säädölle?

Kello 11.

Blue Boy Deluxe Overdrive edustaa MI Effects:n (www.mieffects.com) säröpedaalimalliston kevyempää laitaa. Pedaali on tällä hetkellä ehtinyt jo toiseen tuotantoversioonsa, jossa aiemmin pedaalin sisällä olleita säätöjä on ulkoistettu ja muokattu. Blue Boy Deluxen keskeinen idea on toimia low/medium gain -alueella ja aikaansaada saundeja, jotka sopivat esim. jazziin, bluesiin, country rockiin, fuusioon ja rockin eri tyyleihin.

Blue Boy Deluxe sisältää samat saundinmuokkausvaihtoehdot kuin "isoveljensä" Tube Zone, lukuunottamatta sisäistä Presence-trimmeriä. Gain-säädöllä kontrolloidaan särön määrää. Säädön skaala on hyvin tasainen, ulottuen puhtaasta saundista vahvaan overdriveen sekä single coil -, että humbuckermikrofoneilla. Säätö on myös suunniteltu siten, että särön aiheuttama kompressio on minimissään. Tämä palvelee ennen kaikkea humbucker-mikrofoneja. Blue Boy Deluxe käyttää klassista JRC4558D-piiriä, joka on tuttu "niistä ihanista vihreistä säröpedaaleista". Piiri on mahdollista vaihtaa toiseen tyyppiin jolloin pedaalin luonne muuttuu. Tämä mahdollistaa oman suosikkiyhdistelmän etsimisen vaivattomasti.

Character-säätö toimii samalla tavalla kuin Tube Zonessa, eli se on vahvistusastetta edeltävä bassokorostin. Johtuen pedaalin särön luonteesta se toimii kuitenkin hieman eri tavalla. Matalilla särön määrillä säätö antaa selkeän bassokorostuksen ja korkeammilla säröasetuksilla säädön maksimiasetuksen aiheuttama fuzz-efekti on hyvinkin "likainen", johtuen särön matalammasta kompressiosta.

Tone-säätö on täysin identtinen Tube Zonen kanssa, eli se kontrolloi sekä basso- että diskanttitaajuuksia sen sijaan, että se olisi yksinkertainen ylipäästösuodin.

Middle-säätö auttaa saundin hienosäädössä ja lisää Blue Boy Deluxen käyttömahdollisuuksia. Useimmissa säröpedaaleissa keskialue korostuu, jolloin niiden saundi sopii lähinnä melodia- ja soolosoittoon. Komppisoitossa liika keskialue kuitenkin vähentää erottelevuutta suorassa suhteessa käytetyn särön määrään. Säätö toimii yhteistyössä Tone-säädön kanssa, ja sen vaikutus lisääntyy Tone-säädön asetuksen mukaan. Kun Tone-säätö on minimissään, ei Middle-säädöllä ole vaikutusta.

Bright-säätö on myös tuttu Tube Zonesta. Säätö sijaitsee signaalitien loppupäässä eikä täten vaikuta särön luonteeseen. Säätöä voisi siis kuvailla miltei perinteisenä Tone-säätönä, jolla pedaalin saundin saa optimoitua käytetylle kitara/vahvistinyhdistelmälle.

Volume-säätö kontrolloi luonnollisesti Blue Boy Deluxen ulostulovoimakkuutta. Käytetyn särön määrä vaikuttaa vahvasti ulostulovoimakkuuteen ja käytettävissä olevan boostin määrään. Maksimisäröllä boost-efekti on suurimmillaan, joskin efekti on erittäin tuntuva jo särön ollessa "kello kahdeksassa".

Blue Boy Deluxe kykenee tuottamaan paljon erilaisia saundivariaatioita ja -mahdollisuuksia. Särön ollessa minimissään Blue Boy Deluxe tuottaa kevyen kompression, pitäen saundin tiukkana ja puhtaana sekä single coil- että humbuckermikrofoneilla. Boost-efektiä ei vielä esiinny, vaan volume-säädön on oltava maksimissaan jotta unity gain saavutetaan. Äänenvärisäädöt toimivat hillitysti, Tone-säätö tuo leikatessa pyöreyttä, Middle-säätö lisätessä jazz-henkistä paksuutta. Character-säätö ei vaikuta vielä tässä vaiheessa.

Särön ollessa "kello yhdeksässä" saundi on erittäin dynaaminen ja hyvin reagoiva. Single-coil -mikrofonit tuovat mieleen esim. Bruce Springsteenin komppisaundin ja humbuckereilla päästään AC/DC - ja SRV -saundeihin. Volume-säätö mahdollistaa nyt sekä äänenvoimakkuus- että säröboostin, koska myös Gain-säätö lisää äänenvoimakkuutta. Bright-säätö on erittäin musikaalinen tuomalla purevuutta tai tasoittaen yläpäätä. Middle-säätö kontrolloi saundin runkoa leveältä alueelta ja Tone-säätö toimii myös aktiivisesti. Character-säätö tuo lisättäessä pehmeyttä ja alapäätä etenkin single coil -mikrofoneilla.

Kun särö nostetaan yli "kello kymmenen" tapahtuu sen määrässä huomattava muutos. Puolessavälissä särö on paksu, joskin kevyempi classic rock/blues/fuusio -overdrive. Volume- ja Gain-säädöt antavat edelleen lisää äänenvoimakkuutta säröttämisen lisäksi. Bright-säädön vaikutus korostuu. Middle-säätö toimii edelleen laajalla alueella, aiheuttaen maksimiasetuksilla jo pientä laatikkomaisuutta etenkin humbucker-mikrofoneilla. Pieni Middle-säädön leikkaus vie crunch-komppimaailmaan. Character-säätö alkaa tuomaan saundiin fuzz-efektiä, alapäätä ja lämpöä.

Särön noustessa "kello kolmeen" saavutaan jo hard rockin liepeille. Saundi sopii silti hyvin myös voimakkaaseen bluesiin, classic rockiin ja fuusioon. Single coil -mikeillä saadaan aikaan nimenomaan tukevia blues- ja classic rock -saundeja, siinä missä humbuckereilla mieleen tulevat esim. Gary Moore, Carlos Santana ja Allan Holdsworth. Vielä tälläkin särön määrällä kitaran äänenvoimakkuussäätöä leikkaamalla saundin saa huomattavan puhtaaksi single coil -mikrofoneilla. Humbucker-mikrofoneilla efektin huomaa vasta ⅔ -leikkauksen jälkeen. Middle-säätö toimii entistä vahvemmin, säilyttäen kuitenkin erottelevuuden ja toimien single coil-mikrofoneilla vaivatta koko alueellaan. Humbuckereilla kannattaa olla hieman varovaisempi, etenkin korostuksen kanssa. Character-säätö aikaansaa miellyttävän ja hieman likaisen fuzz-efektin, joka korostuu single coil-mikrofoneilla.

Särön maksimiasetuksella Blue Boy Deluxen saundi on tukeva ja rikas, sopien sekä soolo- että komppisoittoon rock-, hard rock - ja classic metal -ympäristöissä. Äänenvärisäätimet toimivat edelleen tehokkaasti, joskin äärimmäisiä korostuksia kannattaa varoa. (Bright-säätö single coil -mikrofoneilla ja Middle-säätö humbucker-mikrofoneilla). Volume-säätö tarjoaa edelleen runsaan boost-efektin, sillä unity gain saavutetaan mikrofoneista riippuen viimeistään "kello yhdessätoista"! Character-säätö aikaansaa maksimissaan totaalisen ja likaisen fuzz-efektin.

Blue Boy Deluxe ei ole säröpedaalina yhtä monipuolinen kuin Tube Zone, mutta se hoitaa jotkut osa-alueet paremmin. Särön matala kompressio auttaa etenkin pienillä säröillä, ja pedaali on erityisen suositeltava käytettäväksi yhdessä muiden säröpedaalien ja/tai vahvistimen oman särön kanssa.

Kuten kaikki MI Effectsin pedaalit, Blue Boy Deluxe sisältää true bypass -kytkennän. Blue Boy Deluxen saundi ja tuntuma eivät muutu efektimäiseksi millään särön määrällä. Lisäksi pedaalin rakenne on MI Effectsin kaikkien pedaalien tavoin vahva, mahdollistaen turvallisen keikkakäytön.

Seymour Duncanin Twin Tube -sarja sai alkunsa vuonna 2006 kun Twin Tube Classic -pedaali näki päivänvalon. Tämä pedaali oli arvostelumenestys ja sai kunniamainintoja mm. Guitar World-, Guitar Player- ja Guitar & Bass Magazine -lehdissä. Sitä seurasivat Twin Tube Mayhem vuonna 2007 ja Twin Tube Blue vuonna 2009. Näiden pedaalien keskeinen ajatus on luoda pedaalin koko signaalitie putkilla sen sijaan, että putkia käytettäisiin vain säröä tuottavina diodeina. Pienen poikkeuksen periaatteeseen tekee Twin Tube Mayhemin sisääntulossa käytettävä A-luokan transistorivahvistusaste, joka lisää pedaalin särön määrää.

Kussakin Twin Tube -pedaalissa on 2 kpl Phillips-Sylvanian Yhdysvalloissa valmistamaa sotilaskäyttöön suunnittelemaa miniatyyriputkea. Putkityypit vaihtelevat pedaalien mukaan, mutta yhteistä niille on erittäin pitkä käyttöikä, erittäin hyvä immuniteetti värinälle, iskuille, korkeille lämpötiloille ja laitteen liikkumisen mahdollisesti aiheuttamille häiriöille. Putkien käyttämä hilajännite on 240 volttia, joka vastaa putkivahvistimissa esiintyviä jännitteitä. Jotta pedaalit pystyvät saamaan putkista parhaan mahdollisen suorituskyvyn, saundin ja dynamiikan, tarvitaan pedaaleihin 16 voltin käyttöjännite 0.6 ampeerin virralla. Täten pedaaleiden mukana tulee oma ulkoinen muuntaja. Tämä laskee myös pedaalien massaa, joka on 1.43 kg.

Muita Twin Tube -pedaalien yhteisiä ominaisuuksia ovat erittäin luja teräsrakenne, true bypass -kytkentä pedaalin ollessa pois päältä sekä riittävä etäisyys jalkakytkimien välillä, jolloin suuremmallakaan kengänkärjellä ei tule poljettua väärää kytkintä. Pedaalien manuaaleista löytyy hyviä saundiesimerkkejä, joilla voi helposti lähteä liikkeelle omaa saundia etsittäessä ja pedaalin saundin yhdistämisessä vahvistimen saundiin. On myös syytä muistaa, että Twin Tube -pedaalit toimivat myös itsenäisinä etuasteina käytettäessä päätevahvistimen kanssa esim. studiokäytössä, joskin niiden ulkomuoto suunnittelu viittaa vahvasti lattiakäyttöön vahvistimen oman etuasteen edessä…

Twin Tube Blue

Twin Tube Blue on suunniteltu nimensä mukaisesti Blues-soittajille, joskin humbucker-kitaralla sillä saa aikaiseksi myös erittäin rouheita Classic Rock -saundeja. Twin Tube Bluen putket ovat 6111-triodeja, ja pedaalissa on kaksi kanavaa (Rhythm ja Lead). Täten pedaali pystyy muuttamaan yksikanavaisen vahvistimen kolmikanavaiseksi. Kanavia vaihdetaan omalla jalkakytkimellään. Lisäksi pedaalissa on On/Bypass-kytkin. Kaksi kytkintä mahdollistaa halutun kanavan valitsemisen jo ennen pedaalin kytkemistä päälle.

Molemmille kanaville löytyy omat gain- ja volumesäätönsä ja kanaville löytyy myös yhteiset hyllytyyppiset basso- ja diskanttisäädöt. Bassosäätö toimii 40 ja 200 Hz:n välillä, diskanttisäädön alue on 2 kHz-20 kHz. LED-valot osoittavat kulloinkin aktiivisena olevan kanavan ja myös pedaalin yleistilan (On/Bypass). Vintage henkiset "chicken head" -potikannupit tekevät säätöjen näkemisen helpoksi.

Twin Tube Bluen saundimaailma on erittäin perinnehenkinen. Huolimatta kanavasta tai särön määrästä äänenvärisäätimet toimivat erittäin musikaalisesti, välttäen äärimmäisiä sävyjä. Rhythm-kanavan säröskaala ulottuu täysin puhtaasta saundista (myös humbuckereilla!) jopa Stevie Ray -maailmaan. Lead-kanava taas tuottaa saundeja kevyestä rososta kermaiseen medium gain -soolosaundiin. Molemmat kanavat pystyvät myös tuottamaan tuntuvan boost-efektin. Saundi on kautta linjan erittäin dynaaminen ja kosketusherkkä, reagoiden hyvin sekä soiton voimakkuuteen että kitaran äänenvoimakkuussäätöön. Pedaalin monipuolisuus ovaa heti useita käyttömahdollisuuksia "oletuskäyttötavan" lisäksi:

» Rhythm-kanavalla voi puhtaalla asetuksella elävöittää esim. transistorivahvistimen puhdasta kanavaa ja tuoda siihen lisää syvyyttä. Toinen mahdollisuus on luoda vaihtoehtoinen puhdas saundi käyttämällä pedaalin sävysäätöjä tai käyttää Rhythm-kanavaa clean-boost-efektinä.
» Sekä Rhythm- että Lead-kanavaa voi käyttää jo valmiiksi säröllä olevan vahvistinsoundin päällä lisäsärönä. Tällöin pedaalin käyttö monikanavaisen vahvistimen kanssa lisää saundioptioita.
» Eri kanavat voi säätää eri kitaroille, esim. Rhythm-kanava humbucker-kitaralle ja Lead-kanava single coil -kitaralle.

Twin Tube Classic

Twin Tube Classic on erittäin monipuolinen pedaali, jonka saundimaailma ulottuu puhtaasta clean boostista Hard Rockiin. Kuten Twin Tube Bluessa, Classicissa on 2 kanavaa, joilla on yhteiset sävysäädöt ja omat gain- ja volumesäätönsä. Myös pedaalien kytkimet sekä pedaalin kanavia ja tilaa ilmaisevat LED-valot ovat yhteneviä.

Twin Tube Classic käyttää kahta 6021-kaksoistriodia signaalitiessään. Tämä mahdollistaa korkeamman särön määrän kuin Twin Tube Bluessa. Rhythm-kanava alkaa Twin Tube Bluen tavoin puhtaalla saundilla, mutta säröytyy huomattavasti nopeammin. Särön luonne on hieman Blueta tiukempi ja kautta linjan, ja maksimisäröillä irtoavat jo klassiset hard rock -riffitkin a'la veljekset Young. Myös sormilla soitto kuulostaa hyvältä jopa kanavan maksimisäröllä. Puhtaan saundin ja maksimisärön väliin mahtuu suuri skaala sävyjä moneen musiikkityyliin. Musikaaliset sävysäädöt maustavat saundia juuri sopivasta eivätkä tappele vahvistimen sävysäätöjen kanssa, vaan pikemminkin auttavat niitä. On syytä muistaa, että pedaalin keskialue kuulostaa erittäin terveeltä, laatikkomaisuutta ei esiinny ollenkaan. Lead-kanava on minimiasetuksellaankin jo särötetty. Kanavan sävy jatkaa siitä mihin Rhythm-kanava loppuu. Rikkautta tulee lisää ja saundi on erittäin paksu ja laulava kaikilla särömäärillä. Ääriasetuksilla ollaan jo hyvin lähellä rankkoja metallisaundeja. Lead-kanavan sävyt irroittavat soittajasta helposti lickejä Claptonista Santanan ja Bonamassan kautta Eric Johnsoniin, Steve Vaihin ja Adrian Smithiin.

Twin Tube Classic sopii erinomaisesti sekä humbucker- että single coil -kitaroille. Kuten Twin Tube Bluessa, pedaalin kosketusherkkyys ja dynamiikka säilyvät läpi säröskaalan ja pedaalista saa myös vahvan boost-efektin. Pedaalin käyttömahdollisuudet ovatkin hyvin samanlaiset kuin Bluessa, joskin suurempi särön määrä lisää mahdollisuuksia entisestään. Twin Tube Classic on erinomainen ratkaisu esim. all round -kitaristille, Top 40 -bändin kitaristille tai rockbändin kitaristille joka tarvitsee kahta laadukasta säröä käyttöönsä. Kytke tämä klassikkoputkicomboon tai -stackiin niin sinulla on monipuolinen kolmikanavainen vahvistin.

Twin Tube Mayhem

Twin Tube Mayhem on suunniteltu Metallimusiikkia varten. Piste. Sen saundimaailmaan ei kuulu puhdas saundi, vaan säröä löytyy äärimmäisyyksiin asti. Mayhem on parhaimillaan yhdistettynä dynaamiseen ja suuritehoiseen puhtaaseen vahvistimeen, jolloin sen tehokkaat sävysäädöt ja särö pääsevät oikeuksiinsa.

Mayhem eroaa Classicista ja Bluesta usealla alueella. Ensinnäkin, se on yksikanavainen pedaali jossa on valittava Boost-toiminto (4/8db) omalla jalkakytkimellään ja LED-ilmaisimellaan. Tämä ominaisuus antaa soittajalle miltei "kolmannen kanavan". Lisäksi Mayhemin käyttämät putket ovat 6205-pentodeja. Tämä mahdollistaa edellä mainitun A-luokan transistorivahvistusasteen kanssa erittäin suuren särön, joka säilyy erottelevana ja dynaamisena kautta linjan. Myös Mayhemin sävysäädöt eroavat Classicista ja Bluesta. Säätöjen aktiivisuuden (+/- 12db) lisäksi Mayhem tuo mukaan keskialuesäädön, jossa on kaksi valittavaa keskitaajuutta, 600 Hz ja 1.4 kHz. Bassosäädön keskitaajuus on 126 Hz ja diskanttisäädön 2.93 kHz. Mayhemin sävysäädöt ovatkin kolmikon tehokkaimmat ja mahdollistavat hyvinkin radikaalit leikkaukset ja korostukset syvästä v-käyrästä isoihin sooloihin.

Twin Tube Mayhemin tarjoama Boost-toiminto on myös käyttökelpoinen työkalu, jolla esim. soolot ja melodiaosuudet saa hyvin esille. Matalampi 4 db:n asetus riittää useimmissa tapauksissa, korkeampi 8 db:n asetus onkin sitten jo valtava loikka äänenvoimakkuudessa. On syytä muistaa, että vaikka Mayhemin Boost-toiminto on ainoastaan äänenvoimakkuuden korostus, vaikuttaa se vahvistimen saundiin säröttämällä vahvistimen sisääntuloa. Tällöin saundin särön ja kompression määrä kasvaa. Mayhemin aktiiviset sävysäädöt pystyvät myös säröttämään vahvistinta, joten on radikaaleja sävysäätöjä hyvä kompensoida pedaalin omalla äänenvoimakkuussäädöllä.

Twin Tube Mayhemin särön ollessa puolivälissä tai asteen sen alapuolella kuullaan Classic Metal -sävyjä. Taajuuskorjainten ollessa neutraalissa tilassa tai hienoisella keskialueen korostuksella (1.4 kHz) saundi on lähellä 80-luvun hevin kulta-aikoja. Säröä lisäämällä päästään 80-luvun lopun Thrash-maailmaan. Säröä edelleen lisäämällä ja rankempia korostuksia ja leikkauksia tekemällä saadaan aikaiseksi saundeja nykypäivän matalavireiseen äärimetalliin asti. Twin Tube Mayhem soveltuukin erinomaisesti komppisoittoon monipuolisten sävysäätöjensä, etenkin keskialuesäädön ansiosta.

New Yorkilainen Tech 21 lienee useimmille tuttu SansAmp -tuotelinjastaan. Yhtiö on kuitenkin myös vuosien varrella laajentanut tuotantoaan mm. kitara- ja bassovahvistimiin, aktiivikaiuttimiin ja efektipedaaleihin. Tech 21:n kaikille tuotteille (midi-tuotteita lukuunottamatta) on yhteistä 100% analogidesign, jolla yhtiö onkin erottunut 1990-luvun lopussa alkaneesta digitaalimallinnuskaudesta.

Tech 21 esitteli ensimmäiset versiot Boost D.L.A. (delay) ja Boost R.V.B. (reverb) -pedaaleistaan joitain vuosia sitten, ja nyt pedaalit on päivitetty muutamalla uudella ominaisuudella. Yhteinen päivitys molemmille pedaaleille on Trails-toiminto, joka jatkaa tilaefektiä efektin kytkettäessä bypass-modeen sen sijaan, että kaiut tai viiveet katkeavat äkkinäisesti. R.V.B. -pedaalissa kaiku soi luonnollisesti loppuun, D.L.A. -pedaalissa viiveiden toistoaika bypass-tilaan siirryttäessä on maksimissaan n. 5 sekuntia, mutta sitä voi tarvittaessa pidentää haluttuun mittaan pitämällä bypass-kytkintä pohjassa. D.L.A. -pedaaliin on lisätty myös Tap Tempo -toiminto (viiveajan säätö jalkakytkimellä) joka alkaa nykypäivänä olla standardi laadukkaammissa viivepedaaleissa sekä Triplets -toiminto, joka muuttaa viiveajan neljäsosanuoteista neljäsosatrioleiksi. Triplets -toiminto toimii yhdessä Tap Tempo -toiminnon kanssa.

Muita yhteisiä tekijöitä pedaaleille ovat maksimissaan 9dB:n boost -toiminto, vahvistimille ominainen korkeaimpedanssinen (1megOhm) sisääntulo, matalaimpedanssinen (1kOhm) ulostulo, tukeva, hyvin keikkakäyttöön soveltuva rakenne sekä bufferoitu bypass-tila (ei "True Bypass"), joka estää signaalin ja diskanttitaajuuksien heikkenemisen esim. pitkiä johtoja tai useampia pedaaleja käytettäessä. Jos pedaalia käytetään efektilenkissä (kuten on monesti suositeltavaa, lisää tästä myöhemmin), voi jo pelkkien efektilenkin johtojen yhteismitta ylittää 10 metriä. Tech 21:n perustaja Andrew Barta on kirjoittanut oivallisen selonteon "True Bypass" -kytkentöjen sudenkuopista sivuillaan: http://www.tech21nyc.com/technotes/index.html.

Molemmat pedaalit ovat myös suunniteltu käytettäväksi instrumenttisignaalitasoilla (-10dBm/250mV). Täten efektilenkkiä käytettäessä on hyvä ottaa huomioon sen signaalitaso. Linjatasoinen lenkki saattaa aiheuttaa säröytymistä pedaalin sisääntulossa, joskaan se ei vahingoita pedaalia.

Boost D.L.A.

D.L.A. tarjoaa viivesaundin muokkaukseen hyvän valikoiman säätöjä, joilla saundia saa muokattua modernista viiveestä hyvinkin perinteiseen nauhakaiku -emulaatioon.

Time eli viiveaika vaihtelee tasaisesti 30 millisekunnin ja yhden sekunnin välillä. Täten pedaali täyttää analogiviiveiden ns. David Gilmour -standardin. Aikaa saa säädettyä sekä omalla potentiometrillään että Tap Tempo -kytkimellä. Potentiometria säädettäessä soiton aikana pedaali aiheuttaa vintagepedaalien mukaista vireen elämistä, mutta Tap Tempoa käytettäessä sitä ei tapahdu. Potentiometri sijaitsee pedaalin oikeassa ylänurkassa, joten sitä on helppo säätää soittaessa vaikka kengänkärjellä, jos haluaa hieman villimpiä efektejä.

Tone-säätö on hyllyleikkuri (6dB/oktaavi), jolla saa leikattua viiveen toistojen diskanttitaajuuksia. Leikkuri vaikuttaa myös jokaiseen toistoon tummentavasti. Säädön ollessa maksimissaan leikkuri ei ole toiminnassa ja viiveen saundi vastaa kitaran originaalisignaalia, joka sopii hyvin esim. U2-tyyppisiin tekstuureihin tai moderneihin särösooloihin. Yläpäätä leikattaessa viiveen saundi muuttuu hiljalleen vintage echo -tyyppiseksi ja vielä lisää leikattaessa nauhakaikutyyppiseksi. Minimiasetuksella saundi on todella tumma.

Feedback-säätö on viive-efektien perussäätö, joka kontrolloi viiveen toistojen määrää. Minimiasetuksella toistoja on vain yksi, maksimiasetuksella päästään analogiviiveistä tuttuun oskillaatio-efektiin jossa toistot eivät lopu vaan lähtevät "kiertämään". On syytä huomioida, että säädön käyttäytyminen muuttuu paljon sen mukaan, missä kohtaa signaalitietä pedaali sijaitsee. Jos pedaali on ennen vahvistinta, on säätö herkempi kuin vahvistimen efektilenkissä.

Mix-säätö on myös viive-efektien perussäätöjä. Säätön skaala on 100% "kuivasta" (minimiasetus, ei efektiä) - 100% "märkään" (maksimiasetus, pelkkä efekti). Jos pedaalia käyttää esim. rinnakkaisessa efektilenkissä on sen syytä olla 100% maksimiasetuksella, jolloin vältytään rinnakkaissignaalin aiheuttamilta vaiheongelmilta. Säädön asetukset kannattaa tarkistaa pedaalin sijainnin mukaan. Vahvistimen edessä efektin voimakkuus vastaa suoran signaalin voimakkuutta n. "kello puoli yhdessätoista", sarjaefektilenkissä vastaavat tasot saadaan aikaan n. "kello kahdessatoista". Rinnakkaisefektilenkissä lenkin oma tasosäätö määrittelee kyseisen suhteen.

Flutter-säätö tuo pedaalin saundiin mukavaa modulaatiota, joka ulottuu kevyestä choruksesta vibratoon asti, emuloiden vanhojen nauhakaikujen "ominaisuuksia", kuten venynyttä nauhaa. Säädön korkea arvo yhdistettynä lyhyeen viiveaikaan aikaansaa Leslie-efektin, siinä missä matala arvo lyhyellä viiveajalla antaa chorus-efektin. Toinen esimerkki on yhdistää mieto asetus pitkään viiveaikaan. Tällöin saa aikaan leveän soolokitaraviiveen, jonka moderniutta voi muokata tone-säädön avulla.

Level/Boost -säätö määrittelee yleisen ulostulovoimakkuuden, ja on riippuvainen Mix-säädön asetuksesta. Boost toiminto alkaa käyttötavasta ja Mix-asetuksesta riippuen viimeistään "kello kahdentoista" tienoilla.

Boost D.L.A:n voi sijoittaa signaalitiessä sekä vahvistimen eteen että efektilenkkiin. Jos pedaali sijaitsee särötetyn vahvistimen edessä, saadaan aikaan 70-lukulainen saundi, a´la varhainen Eddie Van Halen. Tällöin vahvistin muokkaa viiveen saundia runsaasti. Viiveen toistot eivät ole yhtä särötettyjä kuin suora saundi ja tone-säädön leikkaaminen on suositeltavaa. Jos säröt tulevat pedaaleista, kannattaa vahvistin olla puhtaalla asetuksella. Tällöin vahvistin vaikuttaa viiveen saundiin vähemmän ja viive toistaa säröpedaalien saundin orjallisesti. Efektilenkin käyttö antaa "puhtaimman" viive-efektin, sekä särö- että puhtaalla saundilla.

Boost D.L.A. on oivallinen vaihtoehto soittajalle, joka ei tarvitse viivepedaalissaan muistipaikkoja ja haluaa analogisen pedaalin. Pedaalin runsaat säädöt mahdollistavat monia erilaisia käyttötarkoituksia, sopien rockabillystä isoihin sankarisooloihin. Boost-toiminto on erinomainen lisä etenkin efektilenkissä käytettäessä, varsinkin jos vahvistimessa ei ole erillistä sooloboostia tai -kanavaa.

Boost R.V.B.

R.V.B. on säädöiltään yhtä monipuolinen kuin D.L.A, joskin säädöt on räätälöity reverb-efektin tarpeisiin.

Time-säätö kontrolloi kaiun mittaa tasaisesti, ilman suuria hyppyjä tai kynnyksiä. Säädön ollessa minimissään kaikua esiintyy hieman, maksimisäädöllä kaikuaika ylittää 6 sekuntia. Kuten D.L.A. -pedaalissa, säätö sijaitsee pedaalin oikeassa ylänurkassa joten sen säätäminen kengänkärjellä on helppoa.

Tone-säätö toimii samalla tavalla ja samoilla arvoilla kuin D.L.A. -pedaalissa. Ellei halua erikoisefektejä, on kaikua aina syytä tummentaa ainakin hieman, jotta se ei sekoita suoraa saundia. Suurella Mix-asetuksella ja kaikuajalla tehdyt volume swell- ja mattoefektit toimivat hyvin säädön maksimiasetuksilla.

Feedback -säätö on harvinaisempi reverb-pedaaleissa. Sen tarkoitus on kierrättää kaikuefektiä "itsensä läpi". Säädön lisääminen paksuntaa efektiä ja aikaansaa jousikaikumaisia sävyjä. Kun säädön asetus ylittää "kello yhden", efekti alkaa oskilloimaan ja kiertämään.

Rumble -säätö on käytännössä bassotaajuusleikkuri, joka on toisaalta harvinainen reverb-pedaalissa mutta myös erittäin käyttökelpoinen. Monissa jousi- ja levykaiuissa alapääleikkausta tapahtuu luonnostaan ja tämän takia kyseiset kaikutyypit sopivat hyvin sähkökitaralle. Runsaat bassotaajuudet reverb-efektissä (etenkin hallikaiussa) sekoittavat saundia tehden siitä monesti mutaisen. Säädön maksimiasetuksella leikkausta ei tapahdu ollenkaan ja minimiasetuksella leikkaus on maksimissaan.

Mix- ja Level/Boost -säädöt toimivat identtisesti D.L.A. -pedaalin vastaavien säätöjen kanssa.

Boost R.V.B. kannattaa sijoittaa joko puhtaan vahvistimen eteen säröpedaalien jälkeen tai vahvistimen efektilenkkiin. Vahvistimen edessä efekti kuulostaa "suuremmalta", johtuen vahvistimen etuasteen vaikutuksesta. Tämä tapa sopii vintage- ja surf-saundeja hakeville. On syytä muistaa, että ulkoisia reverb-laitteita esiintyi jo ennen vahvistimien sisäisiä efektilenkkejä. Tällöin efektien ainoa käyttötapa oli vahvistimen edessä. Efektilenkissä reverb-efekti on "realistisin". Jos reverb-efektin sijoittaa ennen säröjä, saadaan aikaan lähinnä erikoisefektejä, sillä silloin särö muokkaa efektin saundia epäluonnolliseksi.

Boost R.V.B. sopii erityisesti soittajalle, jonka vahvistimessa ei ole omaa sisäistä kaikua ja joka ei pidä digitaalisten reverb-efektien saundista. Pedaalin saundin muokkaaminen on nopeaa jopa keikkatilanteessa. Pedaali taipuukin hienosti aina moderneista hallikaiuista levykaiku- ja jousikaikuemulaatioihin.

Compressor on MI Effectsin uusin pedaali, joka tuli markkinoille syksyllä 2010 usean vuoden suunnittelun ja testauksen jälkeen. Pedaalin toiminta perustuu klassiseen Rossin pedaalikompressoriin (joka on teknisesti tarkasteltuna limitteri), joka on toiminut esikuvana monelle kompressoripedaalille. MI Effects halusi kuitenkin kehittää omaa pedaaliaan hieman pidemmälle ja lisäsi siihen studiokompressoreista tuttuja säätöjä ja ominaisuuksia, sekä myös kohinasalvan (gate) ja huomattavan boost-efektin.

Compressorin säätäminen on hyvä aloittaa Level-säädöllä, joka kontrolloi pedaaliin sisääntulevan signaalin voimakkuutta. Tämä säätö on kitarakohtainen, koska eri kitaroiden ja niissä olevien mikrofonityyppien ulostulovoimakkuus vaihtelee runsaasti. Sisääntulosignaalin on syytä olla tarpeeksi voimakas, jotta Compressorin saundi on optimaalisen selkeä. Liian heikko signaali leikkaa diskanttitaajuuksia ja liian voimakas signaali aiheuttaa säröytymistä. Säädön trimmaamista auttaa LED-valo, joka syttyy signaalin ollessa liian voimakas, joskin LED:n kynnystaso on säädetty siten, että se voi syttyä turvallisesti äänten alukkeiden ajaksi. Jos valo palaa suurimman osan ajasta soitettaessa normaalisti, on syytä laskea sisääntulovoimakkuutta. Matalatehoisilla yksikelamikrofoneilla soitettaessa Level-säätö voi olla jopa maksimissaan, aktiivisilla humbuckereilla tai todella voimakkailla passiivihumbuckereilla sen saattaa joutua laskemaan selvästi alle puolenvälin. On siis tärkeää tarkistaa säädön asetus kitaraa vaihdettaessa. Level-säätö mahdollistaa myös Compressor:n käyttämisen vahvistimen efektilenkissä, jos haluaa kompression vaikuttavan vasta vahvistimen etuasteen jälkeen. Tällöin sen vaikutus etenkin särösaundeilla on aavistuksen hienovaraisempi.

Sustain-säätö on tuttu useimmista Ross-tyyppisistä kompressoripedaaleista. Se säätää samanaikaisesti sekä kompression kynnystaajuutta (threshold) että suhdetta (ratio). Tämä säätö on koko pedaalin keskeisin, ja vaikuttaa tuntuvasti sitä seuraavien säätöjen toimintaan. Matalilla säädöillä Compressor toimii lähinnä Peak Limiter -tyyppisesti, vaimentaen hienoisesti vain voimakkaimpia ääniä. Säädön ylittäessä "kello yhdeksän" tullaan alueelle, jossa kompressio alkaa kuulua itse saundissa. Saundi saa tukea ja on enemmän "läsnä". Pitkien sävelten ja sointujen hännät tulevat voimakkaammin esiin. Oikein säädettyä kompressoria on kuvattu monesti "kädeksi joka kannattelee". Säädön ollessa "kello kahdentoista" tienoilla kompressio on jo hyvin runsasta ja efektimäistä, sopien mainiosti mm. kantrisoittoon ja sen hybriditekniikoihin. Tästä eteenpäin kompressio muuttuukin jo radikaaliksi erikoisefektiksi, joka on kuitenkin kokeilemisen arvoinen esim. slide-kitaralla. On huomattavaa, että Sustain-säätö ei vaikuta mainittavasti saundin äänenväriin kuin vasta äärimmäisillä asetuksilla.

Attack ja Release -säädöt toimivat yhteistyössä Sustain-säädön kanssa, vaikuttaen kompression tuntumaan ja käyttäytymiseen. Nämä säädöt ovat tuttuja studiokompressoreista, ja niiden esiintyminen samassa kitarapedaalissa on erittäin harvinaista. Attack-säätö kontrolloi kompression reaktioaikaa. Säätö toimii käänteisesti, reaktioajan ollessa lyhimmillään maksimisäädöllä. Tämä on myös hyvä asetus josta lähteä liikkeelle optimaalista saundia etsiessä. Reaktioajan pidentyessä kompression efektimäisyys lisääntyy ja pitkä reaktioaika korkeaan Sustain-tasoon lisättynä saattaa aiheuttaa kompression "pumppausta". Toisaalta lyhimmät reaktioajat saattavat myös heikentää signaalin transientteja korkeilla Sustain-tasoilla.

Release-säätö kontrolloi kompression loppuosan käyttäytymistä ja etenkin aikaa, missä kompression vaimentama signaali palautuu takaisin normaalitasolleen. Tämä säätö on riippuvainen etenkin Sustain-säädöstä ja soittotyylistä. Matalat asetukset sopivat dynaamiseen ja aktiiviseen soittoon, jolloin Compressor pystyy seuraamaan sisääntulosignaalin vaihtelua nopeammin. Korkeat asetukset sopivat soittoon, jossa dynamiikka on tasaisempaa ja vaihtelua on vähemmän, esim. pitkiin säveliin ja sointuihin. Oivallinen lähtökohta oman asetuksen etsimiselle on säädön puoliväli.

Gate-säätö kontrolloi pedaalin kohinasalpaa. Kohinasalvan esiintyminen kompressoripedaalissa on erittäin harvinaista, vaikka kompressoreilla onkin efektin luonteen vuoksi tapana aiheuttaa kohinaa signaalissa. Tämä voi olla ongelma etenkin kompressorin sijainnin ollessa ennen säröefektejä. Kohinasalpa vaimentaa signaalin sen alittaessa tietyn kynnystason, ja Gate-säätö määrittää juurikin tämän kynnystason. Säätö toimii käänteisesti, joten kannattaa lähteä liikkeelle maksimiasetuksista ja liikkua alaspäin kunnes kohina vaimenee. Efektille löytyy myös Release-trimmeri pedaalin sisältä, jota voi säätää piirilevyn pohjassa olevan reiän läpi pienellä ruuvimeisselillä. Release on säädetty oletusarvona lyhimmälle mahdolliselle ajalle, mutta sitä voi halutessaan säätää pidemmäksi jos efekti on liian raju ja leikkaava. Kohinasalvan kynnystason korkeus vaihtelee saundin ja kitaran mikrofonien mukaan, mutta jos efekti sijaitsee ennen säröjä, voi sen säätää eniten kohinaa aiheuttavan yhdistelmän mukaan, joka useimmiten on yksikelainen mikrofoni särösaundilla. Kohinasalvan ansiosta pedaali kykenee myös tarvittaessa toimimaan itsenäisenä Gate-efektinä. Tällöin Sustain-säädön tulee olla minimissään ja Attack- ja Release -säätöjen maksimissaan. Muita säätöjä tulee käyttää normaaliin tapaan.

Volume-säädön ensisijainen tarkoitus kompressoripedaalissa on toimia Makeup Gain -tyyppisesti eli nostaa vaimennettu signaali takaisin alkuperäiselle äänenvoimakkuustasolleen. Compressor mahdollistaa tällä säädöllä myös tuntuvan boost-efektin. Säätö toimii yhdessä Level- ja Sustain -säätöjen kanssa ja etenkin Sustain-säädön määrä vaikuttaa käytettävissä olevan boostin määrään. Sustainin noustessa äänenvoimakkuuskompensaation tarve vähenee ja tarjolla olevan boostin määrä kasvaa. Sustain-säädön ollessa minimissäänkin volume-säätö jättää runsaasti varaa boostiin. Jos Volume-säätö jää liian matalalle, vaikuttaa se saundin äänenväriin mm. leikkaamalla diskanttitaajuuksia. Compressor on runsaitten säätöjensä ansiosta yksi monipuolisimmista markkinoilla olevista kompressoripedaaleista, joskin toimivien asetusten löytäminen on loogista ja helppoa. "Oikein" säädettynä pedaali ei muuta saundin äänenväriä kun vasta radikaaleilla asetuksilla, joten se on erittäin käyttökelpoinen ja sopii useimpiin laiteympäristöihin ja musiikkityyleihin.

Kuten kaikki MI Effectsin pedaalit, pedaalin rakenne on vahva ja se sopii erinomaisesti niin studio- kuin keikkakäyttöönkin.

Tube Zone Overdrive on australialaisen MI Effects:n (www.mieffects.com) säröpedaalimalliston lippulaiva. Yhtiön perustaja Michael Ibrahim on kehittänyt pedaalia vuodesta 1995 ja tähän päivään mennessä se on ehtinyt jo neljänteen tuotantoversioonsa.

Tube Zonen keskeinen idea on toimia modernin putkivahvistimen tavoin, jolloin signaalin säröytyminen tapahtuu useammassa vahvistusasteessa (putkivahvistimessa etu- ja pääteaste). Tube Zonessa vahvistusasteita on neljä kappaletta, ja niiden aktivoituminen ja toiminta määräytyy käytetyn särön määrän mukaan. Säröytyminen alkaa viimeisestä asteesta edeten sisääntuloa kohti.

Tube Zone sisältää runsaasti saundinmuokkausvaihtoehtoja. Drive-säädöllä kontrolloidaan särön määrää, mutta toisin kuin perinteisissä, yhden vahvistusasteen säröpedaaleissa säädön ensimmäinen kolmannes käsittää ainoastaan matalasäröisen alueen. Tämä mahdollistaa hyvin tarkan kontrollin, soveltuen kaikenlaisille kitaratyypeille ja -mikrofoneille yksikelaisista vintage-mikrofoneista aktiivisiin humbuckereihin. Särön määrän lisääntyessä yli säädön puolenvälin päästään high gain -maailmaan, jossa säröä löytyy riittävästi miltei kitaratyypistä riippumatta.

Character-säätö on käytännössä ensimmäistä vahvistusastetta edeltävä bassokorostin. Kyseessä ei ole taajuuskorjaimelle ominainen bassotaajuuskorjain, vaan säätö, jolla muokataan särön "luonnetta". Säätö tuo säröön pääteastesärölle ominaista pehmeyttä, syvyyttä ja "fuzzmaisuutta", joka sopii monesti melodiasoittoon ja sooloihin. Säädön ollessa minimissään Tube Zone antaa tiukan, modernin ja selkeän särön, joka sopii erinomaisesti komppisoittoon.

Tone-säätö ei ole nimestään huolimatta yksinkertainen ylipäästösuodin, vaan kontrolloi sekä diskantti- että bassotaajuuksien määrää ja suhdetta toisiinsa. Minimiasetuksella säätö korostaa bassotaajuuksia ja vaimentaa diskanttitaajuuksia runsaasti, maksimiasetuksella toisinpäin. Hyvän kitara- tai vahvistinkohtaisen balanssin löytäminen on täten helppoa.

Middle-säätö auttaa saundin hienosäädössä ja itse myös lisää Tube Zonen käyttömahdollisuuksia. Useimmissa säröpedaaleissa keskialue korostuu, jolloin niiden saundi sopii lähinnä melodia- ja soolosoittoon. Komppisoitossa liika keskialue kuitenkin vähentää erottelevuutta suorassa suhteessa käytetyn särön määrään. Säädön taajuus- ja käyttöalue ovat kauttaaltaan käyttökelpoisia, mahdollistaen sekä paksut soolosaundit jopa yksikelaisilla mikrofoneilla että hyvinkin jyrkän "V" -tyylin eq:n.

Saundia voi edelleen hienosäätää Bright-säädöllä ja Tube Zonen sisältä löytyvällä Presence-trimmerillä. Bright-säätö on erittäin käyttökelpoinen tilanteessa, jossa Tone-säädöllä on saatu aikaiseksi optimaalinen bassotoisto, mutta diskanttitaajuudet ovat vielä liian hiljaisella tai lujalla. Säätö sijaitsee signaalitien loppupäässä eikä täten vaikuta särön luonteeseen. Säätöä voisi siis kuvailla perinteisenä Tone-säätönä, jolla pedaalin saundin saa optimoitua käytetylle kitara/vahvistinyhdistelmälle.

Sisäinen Presence-trimmeri auttaa entisestään basso- ja diskanttitaajuuksien balanssin löytämisessä. Säätö kontrolloi ylimpiä diskanttitaajuuksia ja toimii yhteistyössä muiden äänenvärisäätöjen kanssa. Säädön "tehtaan asetus" on puolessavälissä.

Volume-säätö kontrolloi tutusti Tube Zonen ulostulovoimakkuutta. Viimeisimmissä tuotantoversioissa (3 ja 4) säätöön on lisätty myös tuntuva boost-toiminto, joka on riippuvainen pedaalin saamasta jännitteen ja virran määrästä. Tube Zonen operaatiojännitealue onkin 9-25 volttia! Jo 9 volttia 1.7 ampeerin virralla (esim. Visual Sound 1Spot -virtalähde) antaa tuntuvan boostin, jolla pystyy helposti säröttämään vahvistimen sisääntulon. Lisäksi Tube Zonen ominaissaundi ei muutu käytetyn jännitteen mukaan.

Tube Zonen käyttäytyminen ja saundi muuttuvat paljolti käytetyn särön mukaan. Särön ollessa minimissään Tube Zone tuo saundiin kevyttä kompressiota, pitäen saundin tiukkana ja puhtaana sekä single coil- että humbuckermikrofoneilla. Ulostulovoimakkuuden lisääminen alkaa säröttämään vahvistimen sisäänmenoa, aiheuttaen korkeimmillaan bluesmaista pikkusäröä. Äänenvärisäädöt toimivat hillitysti, Tone-säätö tuo leikatessa pyöreyttä, Middle-säätö lisätessä jazz-henkistä paksuutta. Character-säätö lisää saundiin aavistuksen syvyyttä.

Särön ollessa "kello yhdeksässä" saundi on erittäin dynaaminen. Single-coil -mikrofonit tuovat mieleen Keith Richardsin komppisaundin ja humbuckereilla päästään Malcolm Youngin ja BB. Kingin tonteille. Volume-säätö mahdollistaa edelleen sekä äänenvoimakkuus- että säröboostin. Bright-säätö herää henkiin tuomalla purevuutta tai tasoittaen yläpäätä. Middle-säätö kontrolloi saundin runkoa leveältä alueelta ja Tone-säädön ollessa minimissään päästään jopa vintage jazz -sävyihin. Character-säätö tuo lisättäessä pehmeyttä.

Kun särö nostetaan lähemmäksi puoltaväliä tapahtuu sen määrässä huomattava muutos. Särö muuttuu paksummaksi classic rock/fuusio -overdriveksi. Volume-säätö antaa silti myös lisää äänenvoimakkuutta säröttämisen lisäksi, ja tässä kohtaa myös Drive-säätö alkaa lisäämään äänenvoimakkuutta. Bright-säätö on entistä laaja-alaisempi, kuten myös Middle-säätö, jolla saadaan leikatessa aikaiseksi jo crunch-komppisärö, etenkin humbucker-mikrofoneilla. Character-säätö alkaa tuomaan saundiin vintage-henkistä "fuzzmaisuutta" ja lämpöä.

Särön noustessa "kello yhteen" päästään jo hard rock/classic metal -saundeihin. Single coil -mikit tuovat mieleen Ritchie Blackmoren raskaimmillaan ja Yngwien nuorimmillaan, siinä missä humbuckereilla huomaa soittavansa klassisia Iron Maiden- ja Judas Priest -riffejä. Vielä tälläkin särön määrällä kitaran äänenvoimakkuussäätöä leikkaamalla saundin saa huomattavan puhtaaksi. Middle-säätö toimii entistä vahvemmin, säilyttäen kuitenkin erottelevuuden. Character-säätö tuo jo selkeän ja miellyttävän päätesärö/fuzz-efektin, miedontaen Middle- ja Bright-säätöjen vaikutusta.

Särön ollessa lähellä maksimia Tube Zonen saundi on metallisen moderni, sopien sekä soolo- että komppisoittoon. Äänenvärisäätimet toimivat edelleen tehokkaasti, ja Character-säätö antaa totaalisen fuzz-efektin.

Tube Zone on monipuolisuudessaan hyvä valinta, etenkin jos aikoo käyttää vain yhtä säröpedaalia ja soittaa monenlaisissa tilanteissa eri kitaroilla ja vahvistimilla. Se toimii myös hyvin yhdessä muiden säröpedaalien kanssa ja sisältää true bypass -kytkennän. Tube Zonen saundi ja tuntuma on vahvistinmainen eikä muutu efektimäiseksi kuin vasta äärimmäisillä asetuksilla. Lisäksi pedaalin rakenne on vahva (kromipäällysteinen metalli), mahdollistaen turvallisen keikkakäytön.