Iivo Kaipainen & ESP IIVO-1 sähkökitara
Unelmista totta: sähkökitara mittojen mukaan
Arion-bändin kitaristi, säveltäjä ja ESP-artisti Iivo Kaipainen teki keskiviikkona mieluisan käynnin Musamaailmaan: Iivon mittojen mukaan ESP Custom Shopista Japanista tilattu, täysin uniikki IIVO-1 -sähkökitara oli saapunut. Tässä todella näyttävässä huipputason kitarassa on useita persoonallisia ja todella toimivia ratkaisuja, jotka oli tarkkaan mietitty ennen tilaamista.
Annetaan Iivon itsensä kertoa kitarasta lisää:
Kun vuonna 2016 liityin ESP:n ja Musamaailman talliin, oli oma Custom Shop -kitara ESP:ltä ollut haaveissa jo pitkään. Helmikuussa 2020, juuri ennen kuin koronapainajainen oli realisoitunut, päätin painaa go-nappia ja tiedustella Kaitsulta mahdollisuutta Custom Shop -kitaraan. Tiesin Custom ESP:n odotusajan olevan noin vuoden mittainen ja meillä oli sopivasti vuoden 2021 maaliskuussa tulossa 5 vuotta yhteistyötä täyteen.
Kaitsu vastasi innostuneen myönteisesti ja kertoi meilaavansa ESP:lle heti, kunhan tekisimme kitarasta alustavan suunnitelman.
Kaitsu tiesi jo kysymättä, että viiden ESP Horizonin omistaja haluaisi varmasti Custom Shop -kitaransa perustuvan Horizon-malliin. Ja tästä pääsemmekin siihen, mitä kitaralta halusin. Olen ollut äärimmäisen tyytyväinen nykyisiin työkaluihini. Mahonkirunkoinen, ja vaahterakaulainen/eebenotelautainen Horizon-malli Floyd Rosella ja EMG:n 57/66 mikityksellä oli vuonna 2016 nappilöytö. Esimerkiksi nykyään en voisi kuvitellakaan soittavani millään muilla mikeillä, kuin EMG 57/66 -setillä. Floyd Rosesta on myös tullut pakollinen osa kitaroideni varustusta, vaikka yhden loistavan kiinteätallaisen Horizonin omistankin. Puiden suhteen olen kannattanut järkkymättömästi mahonkirunko/vaahterakaula -yhdistelmää jo lukioikäisestä asti. Saundisyistä.
Tähän kitaraan haluisin kuitenkin tehdä muutaman kokeilun. Muusikkona ja lauluntekijänä kysyn itseltäni jatkuvasti: ”voisiko tämä olla vielä parempi?” Sama koskee myös työkalujani. Vuosien varrella minulle oli pikkuhiljaa piirtynyt mielikuva täydellisestä soittimesta, jota ei kuitenkaan vielä ollut olemassa. Kitaraa, josta haaveilin, ei nimittäin voi ostaa mistään kaupasta, vaan sellainen pitäisi teettää. Tässä listaa spekseistä ja niiden merkityksestä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
24,75" mensuuri
Huomattavin asia speksilistassa on Eclipse-malleista tuttu 24,75 mensuuri. Kokeiltuani useita 24,75" kitaroita vuosien ajan, olen alkanut uskoa tuon mensuurin olevan käsilleni ja soitolleni vielä sopivampi kuin tähän asti valitsemani 25,5. Saattaa kuulostaa pieneltä erolta, mutta Arionin musiikkia esittäessä joudun usein venymään äärimmilleni, ja kaikki tuumat, sentit ja millit ratkaisevat. Näistä syistä olen myös kitaroideni säätöjen suhteen jopa kohtuuttoman tarkka. Vaadin aina soittimiltani äärimmäisen paljon. Mestarikitaristi John Petrucci on eräässä haastattelussaan hienosti sanonut, ettei Formula 1 -kilpailuakaan voiteta huonoimmalla vaan parhaalla autolla. Puhuttaessa nopeasta, modernista metallimusiikista, vertaus ei mielestäni voisi osua enempää kohdalleen.
Lyhyemmässä mensuurissa on myös toinen iso plussa. Soitamme Arionin kanssa tällä hetkellä kahdella vireellä; Drop-C# ja Drop-C. Drop-C# vireeseen 10-52 -setille säädettynä 24,75" skaala tässä kitarassa tasoittaa kielten jännitteen mahdollisimman lähelle 25,5/Drop-C/10-52 komboa, jota käytän E-II Horizonieni säätöinä. Vaikka olen soittanut 25,5" -kitaroilla koko elämäni, tuntui tämä soitin ensikosketuksesta lähtien enemmän tutulta kuin mikään aiemmin soittamani kitara. Vaikka tiesin 24,75" skaalan olevan SE tämän kitaran merkittävin yksityiskohta, en siltikään osannut kuvitella miten täydelliselta se lopulta tuntui. Vaikeimmatkin uusimman levyn soolot taittuvat tällä kitaralla vaivattomasti.
24,75" mensuuri on myös valtava tekijä tämän kitaran saundissa. Yhdistelmä Floyd Rose-tallan ja double cut body -rakenteen kanssa saundi oli vielä ennen kitaran kokeilemista kysymysmerkki. Mietin paljon mielessäni, osuisimmeko napakymppiin ja/vai olisiko kitara saundiltaan aivan kummallinen? Virhearvion riski perinteiden kyseenalaistamisen valossa kävi mielessäni.
Lopputulos oli kuitenkin jotain täysin odottamatonta: kitaran sointi on uskomattoman heleä ja tasapainoinen. Puhtailla saundeilla Les Paul -mallisista kitaroista tuttu akustinen ”tönkköys” loistaa poissaolollaan, kun taas lead-saundeissa edelellä mainitun klasikkomallin niin kutsuttu ”melt down” -efekti (quote: Peter Lerche) ja ”anteeksiantavuus” isolla gainilla on läsnä. Riffisaundit ovat täydellisen erottelevat. Mielestäni tämä kitara tuo esiin rakastamani EMG 57/66 mikkisetin parhaat puolet.
Custom-paikat potikoille
Ainoa yksityiskohta, joka E-II horizonissa olisi mielestäni voitu suunnitella paremmin, on potikoiden ja mikkiswitchin paikat. Custom-shop Horizonissa mikkiswitchin paikkaa on siirretty kohti kaulaa, pois volume-potikan takaa ja tone-potikka on jätetty kokonaan pois. Tähän on tärkeä syy: uusimman Arion-albumin sooloissa on paljon mikinvaihtoja. Tästä syystä mikkiswitchille on oltavan salamannopea ja esteetön pääsy. Haluan kitarani koko saundipaletin vaivattomasti käyttöön ja siksi mikkiswitchin paikka oli syytä miettiä tarkasti.
ESP ja Kaitsu varmistelivat minulta myöhemmin, että olisinko halunnut push/pull potikan/kytkimen coil-splittiä varten, sillä EMG 57/66 setin saa myös puolitettavana mallina (57/66TW). Ajatus houkutteli. En kuitenkaan halunnut puolituksia, sillä haluan rundaavaan kitaraan mahdollisimman vähän rikkoutuvia osia.
EMG 57/66
Tämä kitaran yksityiskohta oli kaikista helpoin päätös, sillä ilman näitä mikkejä en tule toimeen! Äänenmuodostukseni kulmakivi, EMG 57/66 -setti antaa kaiken, mitä haluan. Paksuista, mutta erottelevista riffisaundeista lämpimiin murosaundeihin, ”kylmistä”, moderneista muljutinkliineistä kermaisen kyllästettyihin lead-saundeihin. Olen täta mikkisettiä hehkuttaessani ja esitellessäni kääntänyt monien kollegoideni pään ja häivyttänyt paljon turhia ennakkoluuloja aktiivimikkien saundista ja niiden oletetusta yksipuolisuudesta. Tosiasiassa aktiivimikrofonit vastaavat soittoon äärimmäisen uskollisesti välittäen kaunista, karkeanmakuista rosoa matalagainisilla saundeilla ja laulaen kauniisti ylisaturoituneella lead gainilla. Maailman paras mikkisetti.
Puut
Mikkisetin jälkeen selkein yksityiskohta olivat kitarassa käytettävät puut. Eebenpuuotelauta/vaahterakaula -yhdistelmä terävöittää mahonkirungon paksua, tasapainoista saundia. Eebenin saundillisten ominaisuuksien lisäksi valintaan vaikutti vahvasti puun kaunis väri. True and tried kombo, jolla olen vuosia soittanut. Tällä hetkellä en voisi kuvitella haluavani soittimelta mitään muuta.
Reptile Black Burst väri & kultaiset metalliosat
Kitaran ulkonäkö on tärkeä asia. Näyttävän näköinen kitara mm. tuo mukavasti lisäpotkua itseluottamukseen lavalla ja saa soittimen tuntumaan entistä enemmän omalta. Silti, tai ehkä juuri siksi kitaran viimeistely oli kaikista osa-alueista vaikein lyödä lukkoon.
Löysin lopulta Facebookista puolivahingossa ESP Custom Shopin luomuksen, Horizon-kitaran Reptile Black Burst -värillä. Kaitsu ihastui ehdotukseeni myös ja päätimme vielä yhdessä valita kitaraan kultaiset metalliosat. Harvinaisen custom shop-värin lisäksi ulkonäön kannalta keskeisessä roolissa on häkellyttävän kaunis burled maple -kansi. Tähän kitaraan valittu kansipala on napakymppi.
Kaulan ja otelaudan speksit
Mensuurin lisäksi kaulaan ja otelautaan liittyy paljon muutakin. Halusin ehdottomasti rosterinauhat. Muiden kaulan speksien osalta päädyin tavallisiin ratkaisuihin. Tasapainoilin jonkin aikaa 12" ja 16" radiuksen välillä päätyen lopulta 12". 16" olisi puoltanut mahdollisuus laskea action vielä alemmas ja 12" puolsi pitkä soittokokemus kyseisellä radiuksella. Päädyin jälkimmäisen kannalle ja uskon, että olisin ollut tyytyväinen kumpaan tahansa ratkaisuun. 12" radius on mielestäni myös turvallisin vaihtoehto, jos päätös on hankala. Jos et tiedä minkä radiuksen kitaraasi haluat, valitse 12".
Kaulan muodon osalta päädyin myös ESP:n tavalliseen Thin U -muotoon. Kokeilin kaikki mahdolliset saatavilla olevat kaulat, mutta totesin tutun Thin U -profiilin ajavan asiansa parhaiten.
Viimeistelyn osalta pyysin kitaran kaulan takaosan satiinilakalla. Olin aiemmin satunnaisesti päässyt soittamaan kitaroita, joissa kaulan takaosa oli viimeistelty satiinilakalla ja soittotatsi miellytti. Siis hyvin selkeä valinta.
Gotoh Floyd Rose
Original Floyd Rose on erinomainen talla, joka pitää vireen joka tilanteessa. Talla on toiminut kaikissa kitaroissani tähän asti täydellisen luotettavasti ja tämän lisäksi myös ilmaisullisista syistä Floyd Rose oli päivänselvä valinta. Olin kuitenkin kokeillut muutamaa kitaraa, jotka oli varustettu Gotohin valmistamalla Floyd Rosella. Minua miellytti siinä muutama asia. Näistä tärkein oli tallan matalampi profiili. Original Floyd Rosen hienovirittimien koroke on välillä tuntunut liian ahtaalta, tosin tämä ongelma on vaivannut lähinnä satunnaisesti ja vain istuen soittaessa. Gotohin tallan päällä plektrakädelle jää mukavasti enemmän tilaa. Vibraton tuntuma on myös jämäkämpi ja näistä syistä päädyin kokeilemaan Gotohin tallaa. Aika näyttää, kumpi talloista sopii itselleni paremmin. Uskon, että olisin kitaraan joka tapauksessa täydellisen tyytyväinen, olkoon se varustettu OFR tai Gotoh Floyd Rose -tallalla.
Sain lopulta siis täydellisen soittimeni. Tämän kaltaisista pikkupojan unelmista tulee totta vain painamalla sitä mainitsemaani go-nappia. Onneksi Kaitsun rohkaisemana uskalsin viimein niin tehdä.
Nyt vasta soittimen saatuani ymmärrän sataprosenttisesti, miten etuoikeutettu olen saadessani toteuttaa säveltaidettani unelmieni kitaralla jo nyt, 25-vuotiaana.
- Iivo Kaipainen
